Neuvoja talvivalkosipulin kasvatukseen, miten saadaan aromaattinen ja runsas valkosipulisato.

Valkosipuli on kaiketi ainoa viljelykasvi, jota ihmiskunta on tuhansien vuosien aikana jatkuvasti kasvattanut ja jopa palvonutkin jumaluuden tapaan. Valkosipulilla uskottiin muinaisena aikana olevan hoitavia, maagisia ja voimaa antavia ominaisuuksia. Muinaisessa Egyptissä valkosipuli oli käytössä valuuttana ja sitä annettiin orjille, että näillä riittäisi voimia pyramidien rakentamiseen. Eurooppaan tämä voimakastuoksuinen maustekasvi levisi vasta ristiretkien jälkeen, kun ristiritarit toivat sitä sotasaaliina mukanaan.
Meidän ilmastossamme tulisikin suosia talvivalkosipulia, koska se antaa paremman ja suuremman sadon.

Kasvupaikka

Jokaisen viljelykasvin viljely alkaa oikean kasvupaikan valinnasta. Valkosipuli ei ole lainkaan vaativainen kasvi. Esikasveiksi valkosipulille sopivat parhaiden orgaanista lannoitetta (esim. lantaa, kompostia) saaneet viljelykasvit, jotka puhdistavat maan rikkaruohoista (kaali- ja kukkakaalikurkkukurpitsa). Sairauksien ja tuholaisten leviämisen välttämiseksi valkosipulia ja muita saman suvun lajeja (sipuli, purjo ja muut liljakasvit) ei kannata kasvattaa 4-5 vuotta samassa kasvupaikassa. Kaikkein parhaiten valkosipuli kasvaa aurinkoisessa rikkaruohottomassa kasvupaikassa.

Sopiva multa

Valkosipulin kasvattamiseen sopivat parhaiten nopeasti lämpenevät ja kohtuullisen kosteat mullat. Valkosipulia voi kasvattaa jopa savisessa mullassa. Hiekkaisessa mullassa valkosipulit tahtovat jäädä pieniksi, mutta riittävällä sadetuksella saa hiekkaisestakin mullasta merkittävän sadon. Mullan liiallisen kosteuden suhteen valkosipuli on hyvin vaativainen. Mullan rikkipitoisuus vaikuttaa jossain määrin valkosipulin makuun: mitä enemmän rikkiä mullassa on, sitä voimakkaampi valkosipulin maku on.

Istuttaminen

Talvivalkosipulia istutetaan yleensä syyskuun lopulta lokakuun alkuun, tavallisesti suositellaan 6 viikkoa ennen maan jäätymistä. Istuttamiseen kannattaa valita isompia kynsiä. Kynnet tulee erottaa välittömästi ennen istuttamista, sillä yksittäiset kynnet kuivuvat nopeasti ja niiden elinvoima on tällöin heikko. Järkevää olisi lajitella kynnet koon mukaan, että saadaan penkissä tasainen taimisto.
Talvivalkosipulin kynnet istutetaan 5-6 cm syvyydelle. Isommat kynnet istutetaan 8-12 cm välein, pienemmät 5-7 cm välein. Tiheämpään istutettuna kasvaa pienempiä valkosipuleita.

Lannoittaminen

Valkosipuli pitää orgaanisesta lannoitteesta. Ennen istuttamista on hyvä lisätä joko lantaa tai kompostia. Vaikka valkosipuli onkin melko kylmänkestävä viljelykasvi, voisi syksyllä istuttamisen jälkeen penkin peittää 3-5 cm paksuisella turpeella, kompostilla tai laholannalla. Tällainen toimi edistää talvehtimista ja samaan aikaan lannoittaa. Kun annetaan runsaasti orgaanista lannoitetta, ei kasvuaikaan ole tarvetta lannoittaa.

Hoito ja rikkaruohojen torjunta

Talvisvalkosipulin viljelyssä mullan möyhintä ja kunnollinen rikkaruohontorjunta on tärkeää. Kasteluakaan ei saa unohtaa. Rikkaruohojen kasvua voi hillitä kitkemällä, mutta sen yhteydessä ei saa vahingoittaa valkosipulin juuristoa. Isompien valkosipulien saamiseksi tulee putkia muodostavilta lajikkeilta kukintovarsi nipistää pois, kun se ilmestyy. Kasvit käyttävät kukintaan lähes koko energiansa ja sipulit jäävät pieniksi.

Kasvituholaiset ja -sairaudet

Valkosipulilla ei ole suoranaisia tuholaisia, mutta silti merkittävää vahinkoa voivat aiheuttaa sipulin sairauksien aiheuttajat ja tuholaiset. Tuholaisista voivat valkosipulin kiusana olla sipulikoi, sipulikärpänen ja sipuliankeroinen. Valkosipulissa voi esiintyä harmaahometta, sipulin pahkamätää ja viherhometta. Vahingoittajien leviämisen välttämiseksi sipulin ja valkosipulin viljelyä tulee välttää samassa paikassa 4-5 vuotta. Kuten kaikkien muidenkin puutarhakasvien osalta tulisi kasvupaikan olla tuulille ja auringolle avoin. Siten kasvin lehdet kuivuvat nopeammin ja kasvit eivät saa helposti tartuntoja. Myös lentävien tuholaisten aiheuttamat vahingot ovat tuulisessa kasvupaikassa huomattavasti pienempiä. Harmaahomeen ja viherhomeen välttämiseksi säilytystilassa tulee valkosipulit kerätä oikeaan aikaan ja kuivata huolellisesti.

Sadonkorjuu ja säilyttäminen

Valkosipuli on säistä ja lajikkeen ominaisuuksista riippuen meidän oloissamme sadonkorjuuvalmis heinäkuun lopussa tai elokuun alussa. Oikea korjuuaika on silloin, kun lehdet alkavat kellastua ja kuivua, ruohovarsi näivettyä ja emosipulin kuivat kuoret saavat lajille ominaiset tunnukset. Sadonkorjuussa ei saa myöhästyä, muuten tytärsipulit voivat kerättäessä repeytyä sipulin kannasta ja siten osa kynsistä jää maahan. Valkosipulit, joiden kuori on repeytynyt, ovat alttiimpia sairauksille ja erilliset kynnet alkavat kosteissa oloissa helposti kasvaa.

Valkosipulin kuivauslämpötila ei saisi nousta yli +38 ̊C ja paikassa pitäisi olla taattuna riittävä ilman liikkuminen. Kuivaamisen yhteydessä valkosipuli menettää noin 20–30 % entisestä painostaan. Valkosipulia pitempään säilytettäessä (6-7 kuukautta) on tärkeintä taata ihanteelliset säilytysolosuhteet: säilytetään kuivassa, pimeässä paikassa lämpötilassa -2 -+2̊C ja 65–75 % ilmankosteudessa.

Artikla:

Talvivalkosipulin kasvattaminen

1. Lokakuu 2019