Mitä pitää tehdä, kun omena- ja kirsikkapuut suorastaan kuhisevat kirvoja ja puiden lehdet kiiltävät kirvojen erittämästä makeasta nesteestä?

Poikkeuksellisen lämmin toukokuu on syynä siihen, että nyt on kaikkialla erityisen paljon kirvoja – ahnailla mehunimijöillä oli yksinkertaisesti liian mukavaa lisääntyä.

Hedelmäpuiden lisäksi kirvat ovat valloittamassa myös ruusu- ja marjapensaita ja suuret syömingit ovat käynnissä jopa pihdoissa ja muissa havupuissa. Kirvoja on joka väriä: vaalean- ja myrkynvihreitä, kellertäviä, ruskeita, harmaita, mustia.

Kirvat imevät nuorista mehukkaista versoista ja lehdistä kasvimehua ja samaan aikaan ne erittävät kasviin aineita, joiden seurauksena lehdet käpristyvät ja värjääntyvät usein ruskeanpunaisiksi. Myös vahingoittuneet versonpäät käpristyvät ja niistä kehittyy epämuodostuneita oksia.

Kirva käyttää kasvimehusta proteiinit, mutta hiilihydraatit eli sokerit se poistaa makeana ja tahmeana eritteenä. Se on muurahaisten ja kärpästen herkkua. Vastapalveluna muurahaiset puolustavat kirvoja leppäpirkoilta, jotka muuten pistäisivät kirvalaumat poskeensa.

Lehdet päällystävä tahmea aine ei anna kasvin kunnolla hengittää ja siihen on hyvä kiinnittyä laikkutautia aiheuttavien pienten sienten, jotka saavat siellä ravintonsa. Siksi lehdet muuttuvatkin kirvojen ruokailupaikoissa mustiksi.

Torjunta alkakoon jo varhaiskeväällä

Oikea aika aloittaa kirvojen vastainen taistelu on oikeastaan jo silmujen avautumisen aikaan. Naaraat nimittäin munivat sinne syksyllä munansa, joista keväällä kuoriutuu uusi sukupolvi. Jos munat tavoitetaan aikaisin, vihollisen armeija on jo saanut kunnon iskun. Suihkuta kasveja rauta- tai kuparisulfaatilla tai vihreän saippuan liuoksella.

Jo yhdenkin munan hävittäminen on merkittävä voitto, sillä munasta kuoriutunut naaras alkaa synnyttää siivettömiä ”neitsyitä”, jotka lisääntyvät yhtä lailla. Jokainen neitsyt synnyttää päivässä jopa kuusi jälkeläistä, joten kesän aikana syntyy peräti 50 kirvasukupolvea. Yksi kirva elää viisi-kuusi päivää.

Kesän lopussa alkaa sitten syntyä koiraita. Naaraat ja koiraat muodostavat pareja ja ”kauden” lopussa naaraat eivät enää synnytä, vaan munivat. Munat talvehtivat ja kierros alkaa uudelleen.

Mitä tulisi tehdä nyt?

• Pensaista, kukista ja vihanneksista on kätevintä yksinkertaisesti pestä kirvat pois vedellä tai puristaa ne sormin. Multaan pudonnut hyönteinen ei enää kiipeä ylös. Vielä parempi on pestä tai suihkuttaa virheällä saippualla tai jollakin kasviliuoksella (valkosipuli, raparperi, kärsämö ym.).
• Suuresta puusta voi kirvoja huuhdella vesisuihkulla, johon voi lisätä myös vihreää saippuaa. Vaikka ei ulottuisikaan käsittelemään koko puuta, on siitä silti hyötyä. Vesi pesee pois myös mesikastetta ja sienet eivät enää voi kiinnittyä lehtiin. Vesisuihkun pitää olla sopivan voimakas, ettei se murra lehtiä ja pieniä oksia.
• Käytä houkutuskasveja, esimerkiksi tilliä, joka on yksi kirvojen suosikeista. Kylvä tilliä esimerkiksi ruusujen viereen. Kun tillit ovat jo täynnä kirvoja, kitke ne pois ja hävitä.
• Luonnollinen torjunta-aine on NeemAzal, suuremman vaurion osalta auttaa kosketusvaikutteinen hyönteismyrkky Mavrik. Älä nyt käytä kemikaaleja ruokakasveihin, vaan koristekasveihin.
• Pesemisen ja suihkuttamisen yhteydessä käsittele ehdottomasti myös lehtien alapuolet ja versonpäät, jotka ovat kirvojen suosikkipaikkoja.