Tämä kesä on ollut hieno – kasvit ovat saaneet riittävästi vettä ja lämpöä. Astronominen kesä kuitenkin vielä jatkuu, vaikkakin ilmassa voi aistia alkavan syksyn. Nyt tulee taas kiinnittää huomiota omaan pihaan, sillä syksyn kasvinsuojelutöillä asetamme tulevan puutarhavuoden onnistumiselle perustan.

Perinteisen puutarhanhoidon näkökulmasta kannattaa kauden päättyessä poistaa kasvun lopettaneiden monivuotisten kasvien maanpäälliset osat, pudonneet lehdet ja käyttämättä jääneet hedelmät. Syynä on kasvien suojelu. Ilman sitä kasvien jäänteet ovat hyvä paikka talvehtimaan siirtyville tuholaisille. Kasvinjäänteiden hajotessa syntyy lämpöä, joka auttaa tuholaisia ja niiden jälkeläisiä selviytymään talvesta ja myös suojaa niitä niiden luonnollisilta vihollisilta.

Keneltä suojata omia puutarhoja?

Laajalti levinneitä puutarhojemme tuholaisia, jotka siirtyvät talveksi suojaan, ovat kotiloetanat. Yleensä juuri lehtokotilo (Arianta arbustorum). Koska niitä peittää lima, joka suojaa kotiloita kuivumiselta, ne tarvitsevat vettä. Se auttaa liman muodostuksessa. Siksi kotilot pitävät sateisista säistä ja varjoisista paikoista. Kotiloiden hyökkäys ei ole koskaan ongelma suorassa auringonpaisteessa olevassa hiekkapäällysteisessä kivikkopuutarhassa. Ne eivät pidä myöskään kuivassa mullassa ryömimisestä juuri siksi, että niiden tulee kehonsa suojaamiseksi tuottaa paljon limaa, ja se on elimistöä rasittavaa. Sen sijaan kotilot viihtyvät erittäin hyvin kuunliljapenkissä kuorikatteen sisällä.

Kotilot ovat hermafrodiitteja eli kaksineuvoisia, joka tarkoittaa sitä, että yhdessä yksilössä muodostuu sekä koiras- että naaraspuolisia sukusoluja. Kotiloiden pariutumisen tuloksena kummankin kotilon koirasosa hedelmöittää toisen kotilon naarasosan. Kotilot munivat pienen pienet, noin 2 mm läpimittaiset pyöreät helmimäiset munansa noin 0,5 cm paksuisen multapinnan alle ryppääksi. Niiden munat voivat muistuttaa myös hitaasti liukenevien lannoitteiden (Osmocote) rakeita. Näiden erottamiseksi kannattaa muistaa, että kotilon munat ovat läpinäkyviä ja ryppäänä peitettynä mullan alle, lannoiterakeet sen sijaan ovat tavallisesti maanpinnalla ja sijaitsevat hajallaan. Tämä auttaa keräämään kotilojen munat jo aikaisessa vaiheessa ja välttämään niiden runsastumisen puutarhoissa.

Talveksi kotilo sulkee kuorensa suun kalvon tapaisella peitteellä ja on piilossa joko mullan tai kiven alla, kuorikatteessa tai kasvin jäänteiden alla. Tärkeintä on, että talvehtimispaikka on suojattu. Kotilot siirtyvät mielellään myös havupuiden tai niiden varisseiden osien sisään. Keväällä talvehtineet kotilot ryhtyvät taas mielellään tuoreiden kasvinlehtien kimppuun. Jos kotiloita on runsaasti, ne voivat pilata sipulin lehdet yhdessä yössä. Lisäksi niiden suuria suosikkeja ovat ohutlehtiset kuunliljat, vuorenkilvet, esikot ja yleensäkin kaikki pehmeämmät kasvit. Limaisen ja pehmeän kehonsa vuoksi kotilot sen sijaan eivät pidä karvaisista ja piikikkäistä kasveista.

Tänä kesänä Virossa tavattiin joukkomittaisesti kasveja syöviä espanjansiruetanoita. Vieraslajin nopeaa leviämistä ovat edistäneet lämpimät talvet, ja näiden eläinten nopea leviäminen pelottaa puutarhureita. Käyttäytymiseltään vieraslaji muistuttaa kotimaisia lajeja – se vain on suurempi ja vastaavasti ahneempi.

Miten etanoiden määrän voi pitää hallinnassa?

Puutarhassasi etanoiden määrän hallinnassa pitämiseksi muista:

• Tarkasta kaikki ostetut taimet ja varmista, että niissä ei ole etananmunaryppäitä. Sen voit tehdä purkamalla kasvin juurikaulan ympäriltä irtonaisempaa multaa. Ruukun päällä olleen kunnollisen mullan voit pudistaa istutuskuopan pohjalle hedelmällisemmän istuttamiseen tarkoitetun substraatin kanssa. Kasvin juurikaula tulee peittää entiselle korkeudelle istutusmullalla.
• Etanat rakastavat varjoa ja eivät siedä aurinkoa, joka kuivaa niiden ihoa. Siten ne toimivat sateen jälkeen, kasteisena varhaisaamuna, varjoisassa ja kosteassa paikassa. Jos etanaa ei päivällä näe, se ei tarkoita sitä, ettei sitä puutarhassasi ole.
• Etanoiden lukumäärää ja tuhoja hillitsee myös mullan pitäminen rikkaruohottomana, möyhentäminen ja kasvien ihanteellinen tiheys.
• Liikuta kuorikatetta vähintään kahdesti vuodessa, silloinkin, kun se ei ole rikkaruohottunutta – sekä keväisen että myöhäissyksyisen siivoamisen aikaan. Talvehtineiden etanoiden löytämiseen riittää kuorikatteen pintakerroksen kääntäminen. Kyse on aikuisista yksilöistä, jotka ryhtyvät heti keväällä etsimään ravintoa ja lisääntymään.
• Etanoiden määrää auttaa kemiaa käyttämättä vähentämään niiden mekaaninen poimiminen. Se on helppo tehdä varhaiskevään ja myöhäissyksyn puutarhan siivoamisen yhteydessä. Kesän aikana se kannattaa tehdä sateen jälkeen tai aikaisena aamutuntina, kun kaste on kastellut kasvit ja etanat ovat tulleet ruokailemaan niille. Yhdistä etanoiden kerääminen kitkemiseen tai johonkin muuhun säännölliseen työhön. Varaa täksi ajaksi mukaasi kannellinen purkki ja poimi purkkiin kaikki näkemäsi etanat. Muista sulkea kansi. Työn päätteeksi kaada purkkiin kiehuva vesi etanoiden nopeaksi lopettamiseksi.
• Kasveja voi lisäksi suojata esimerkiksi pelotuskankaalla tai pyydyksellä.
• Erityisen arvokkaita yksittäisiä kasveja voi suojata geelillä tai rakeilla. Sellainenkin suojaaminen vaatii johdonmukaisuutta ja seurantaa, koska se ei kestä koko kautta ja vaatii uusimista.

Kasvit kiittävät sinua johdonmukaisuudestasi ja vaivannäöstäsi terveellä ulkonäöllään ja runsaalla kukinnallaan!