Kevät tervehtii linnunlauluineen ja ensimmäisine lämpimine säineen. Ilmojen säätäjän viesti olisi täydellinen, jos hän lisäksi hillitsisi kylmyyttä, ja voimakasta tuulta.

Huhtikuu on puutarhan ystävälle kauden alku ja kiireellistä aikaa. Tuona kauniina kevätkuukautena puutarhassa vietetyt tunnin antavat kaksinkertaisen tuloksen. Yleensä ei voi varhaiskeväällä tekemättä jääneitä töitä enää myöhemmin tehdä, tai se on epämukavaa. Miten kiireellinen ja lyhyt aika tulisi käyttää kaikkein parhaiten? Oikea vastaus on: tarkkaile huolenpidossasi olevia kasveja ja suunnittele. Harkinta auttaa sinua löytämään ihanteellisen työjärjestyksen. Ensimmäisenä asiana haluaisi siivota jonkin edellisestä vuodesta vetelehtimään jääneen risukasan. Mutta kun hieman ajatella, niin elottomien asioiden siivoaminen voi todellakin vähän odottaa.

Puutarhurin huolehdintaa kaipaavat monivuotiset kasvit, pensaat ja puut. Varsinkin ne monivuotiset kasvit, joiden osalta meillä on suuria odotuksia, että ne olisivat terveitä, näyttäviä ja kukkisivat kauan.

Ennen kaikkia tulisi leikata monivuotisten kasvien talveksi jääneet maanpäälliset osat. Älä leikkaa niitä liian matalalta. Leikkaa niin, ettet vahingoita kasvin uusia orastavia versoja ja ettei saksien terä koske multaan. Jos sinulla on vähän aikaa, aloita niistä monivuotisista kasveista, jotka aloittavat kasvunsa nopeasti, kuten maksaruohoista (Sedum). Myöhemmin leikattuina uudet versot häiritsisivät ja voisimme vahingoittaa niitä helposti ja pilata kasvin ulkonäköä.

Huolellisesti tulee tarkastaa heinäkasvit, esimerkiksi viherrakentamisessa kastikat (Calamgrostis) tai palmusara (Carex muskingumensis). Sellaiset heinäkasvit tulisi leikata ennen kuin ne alkavat kasvaa. Puskan voi parilla vetäisyllä leikata sopivalta korkeudelta, sillä uusia versoja ei ole vielä tullut ja emme vahingoita niitä. Kun uudet versot ovat jo liian pitkiä, vanhan kulottuneen osan puhdistaminen kasvin joukosta on hankalaa ja tulos jää kehnoksi. Työvälineeksi sopivat puutarhasakset ja vaikkapa myös hieman unohduksiin jäänyt sirppi. Ehkäpä sinulla on tällainen työkalu jossain kauemmassa nurkassa teroittamista odottamassa?

Huomio! Osittain talvivihreiden heinäkasvien, kuten natojen (Festuca) ja lupikoiden (Sesleria) maanpäällisiä osia ei saa voi leikata vihreää osaa vahingoittamatta. Niistä kulottunut osa tulee puhdistaa pois, ei leikata. Jokainen puutarhan ystävä löytää siihen itselleen sopivan työkalun ja työtavan. Käytä haravaa tai kättä, niin tuloksesta tulee siistein.

Tärkeä varhaiskevään työ on monivuotisten kasvien nuorentaminen. Pääosa monivuotisista kukista on tämän toiminnan tuloksena onnellisia ja ne kiittävät työstä terveellä ulkonäöllään ja kauniilla kukinnallaan. Monivuotisten kasvien nuorentamista ei korvaa keväinen lannoittaminen, sillä juuret ovat tiivistyneet ja vanhentuneet, ja kasvi ei saa lannoitetta mullasta käyttöönsä. Usein multa on juurten ympärillä muuttunut liian tiiviiksi ja vajonnut alemmas. Siinä tapauksessa voi aina lisätä kasville myös uutta multaa.

Nuorentamista vaativat esimerkiksi esikot (Primula), väriminttu (Monarda) ja keijunkukat (Heuchera). Nuorentamiseksi tulee puska kaivaa maasta ja jakaa. Tällainen toiminta tuntuu melko välinpitämättömältä, mutta se antaa hyvän tuloksen. Jos puutarhan ystävä jakaa monivuotiset kasvit jo varhaiskeväällä, kasvit ovat vielä puoliksi talviunessa ja niiden leikkaukset tehdään ikään kuin nukutuksissa.

Koska kasveista syntyy elintoiminnan jäänteitä juurten ympärillä olevaan multaan, on suositeltavaa ravistaa kevyesti juurten ympärillä oleva irtonainen multa pois ja panna istutuskuoppaan uutta multaa. Suositeltavinta olisi kotoinen kompostimulta tai kaupassa myytävät lannoitetta sisältävät mullat. Voi istuttaa takaisin samaan paikkaan, tärkeää on, että kasvien juuret olisivat kosketuksissa siihen uuteen multaan, jossa on aktiivinen eliöstö ja uudelleen istuttamisen tuloksena paljon ilmaa. Keijunkukkien (Heuchera) ulos kasvaneet maavarret tulee panna maahan kasvunuppuun asti.

Pensaiden keväthuolto ei ole niin työläs kuin monivuotisten kasvien. Pensaiden nuorentamiseksi meidän ei tarvitse kaivaa niitä esiin ja jakaa, vanhojen oksien leikkaaminen pois riittää. Jos nuorentamista ei tarvita, tulee pensaista leikata pois kuivuneet oksat. Työjärjestyksen kannalta sen työn voi jättää myöhemmäksi. Kuivuneiden oksien leikkaamisessa ei tarvitse ottaa huomioon pensaiden keväistä mahlan virtausta ja myöhemmin on puhjenneiden silmujen mukaan helpompi nähtävissä, mitä leikata. Jokakeväistä leikkaamista vaativat esimerkiksi japaninangervot (Spiraea japonica) ja hortensiat (Hydrangea). Japaninangervot leikataan noin 5 cm korkeudelta maanpinnasta. Oksantyngistä kasvaa kesän toiseen puoliskoon mennessä uusia versoja, joiden päissä on kukintoja. Hortensioita on meidän puutarhoissamme pääasiassa kahta lajia: syyshortensia (Hydrangea paniculata) ja pallohortensia (Hydrangea arborescens). Ne on helpointa erottaa kukintojen perusteella. Syyshortensialla on kartion- ja pallohortensialla pallonmuotoiset kukinnot. Syyshortensia leikataan melko rohkeasti, edellisen vuoden kasvusta jätetään yksi tai kaksi silmuparia. Syyshortensian voi muotoilla myös pieneksi puuksi. Pallohortensia leikataan tasaisesti, maapinnasta 10-15 cm korkeudelta. Leikkauspaikka oksan päällä on silmuparin kohdalla noin 1 cm korkeudella.

Suositus alkavalle kaudelle: pidä päiväkirjaa, tee muistiinpanoja!