Aurinko voi polttaa herkempiä havupuita ja ikivihreitä lehtipensaita vakavasti jopa jo tammikuussa. Ole valmis suojaamaan kasvejasi!

Silloin, kun maanpinta ei ole vielä jäätynyt, on oikea aika pystyttää auringon polttamille arkojen puiden ja pensaiden ympärille tukikepit. Niille on kevään lähestyessä hyvä kiinnittää varjostuskangas.

Jos maanpinta ei jäätyisi lainkaan, ei tarvitsisi ikivihreitä kasveja talvella ja varhaiskeväällä varjostaa. Syy on yksinkertainen ja looginen: koska juuret voivat toimia eli imeä mullasta vettä, kasvi saa takaisin kosteuden, joka auringon lämmön vaikutuksesta lehdistä höyrystyy.

Kun maaperä on jäätynyt, juurilla ei ole sieltä mitään otettavaa. Veden tilalla on jäätä. Tammikuun lopussa voi aurinko joskus olla jo niin voimakas, että se polttaa neulaset tai lehdet lämpimiksi ja niiden pinta alkaa höyrytä. Koska juurten kautta ei tule vettä tilalle, neulaset tai lehdet kuivuvat.

Auringonsäteilyä vahvistaa valkoinen lumi, josta säteet heijastuvat takaisin. Erityisen voimakkaalla auringonpaisteella lumesta kasveihin heijastuva säteily voi olla vaarallista silloinkin, kun maanpinta lumen alla on sula.

 Suojaa myös jäätävältä tuulelta

Varjostuskangas on hienoista muoviliuskoista kudottu tummanvihreä tiheä verkko, joka hajottaa auringon säteilyä. Verkon luomassa varjossa latvus ei kuumene.

Tiheä verkko suojaa myös voimakkaalta tuulelta, joka vahvistaa miinusasteita ja voi aiheuttaa vakavia pakkasvaurioita. Jotkut herkemmät kasvit voivat sen vuoksi jopa kuolla.

Varjostuskangasta ei saa panna suoraan latvukselle, sillä peitteen ja kasvin välissä pitää ilman saada liikkua. Siksi tukirunko onkin tarpeen. Kasvin auringonpuoleiselle sivulle voi luoda myös kankaisen särmin kiinnittämällä verkon esimerkiksi pyykkipojilla keppeihin.

Varjostuskangas suojaa latvusta voimakkaalta säteilyltä, kunnes maanpinta sulaa ja juuret alkavat taas toimia. Vasta sitten voi katteen ottaa pois.

Kannattaa tietää, että havupuut on hyvä varjostaa myös kesällä istuttamisen jälkeen, silloin ne juurtuvat paremmin.

 Paikat, joissa aurinko ei polta

Varjostuskankaiden asentaminen on ikävää työtä. Sen välttää, kun istutat herkemmät havupuut ja ikivihreät lehtipensaat paikkaan, jossa on talvella ja varhaiskeväällä keskipäivän voimakkaan auringon aikaan varjoa.

Parasta, ns. läiskikästä varjoa antavat korkeat männyt, säteilyä auttavat hajottamaan myös paljaat lehtipuut ja korkeat pensaat. Vaaraton paikka on rakennuksen pohjoisen puolen seinän ääressä. Mainituissa paikoissa ei ole kasvin varjostamisella mitään ajatusta.

Viisaasti valitussa kasvupaikassa voit nauttia ikivihreiden latvusten kauneudesta koko talven kevääseen asti, muuten puutarhassa on tummaan verkkoon käärittyjä kotia tai epämääräisiä kimppuja.

Usein ei ole kuitenkaan herkille kasveille puutarhassa paikkaa mahdollista valita ja silloin avuksi tulee varjostuskangas. Maanpeitekasvia voi varjostaa myös kuusenoksilla, mutta niitä ei ole kaupungissa ja asutuskeskuksessa suinkaan helppo löytää.

 Vinkkejä polttamien vaaran vähentämiseen

Heitä aurinkoisena talvipäivänä havupuille varoen lunta. Lumi sulaa ja puu saa neulasten kautta vettä.

Pudista kirkkaalla auringonpaisteella kasvien ympärille kuivaa turvetta, jotta säteily ei voisi heijastua lumesta takaisin ja siten vahvistua. Varaa jo syksyllä kevään kasvuturve ja säilytä sitä paikassa, jossa se ei jäädy. Kuiva turve tulee tarpeeseen silloinkin, kun lunta ei ole ja tulee kova pakkanen. Silloin turvetta on hyvä sirotella maanpinnallekin juurten suojaksi. Jo 5 cm paksuinen kerros riittää, sillä kuiva aines eristää hyvin pakkaselta.

Jos puutarhan nurkkauksessa odottaa polttamista vuodenvaihteen jälkeen ulos heitetty joulukuusi tai -pihta, sen voi nyt käyttää hyvin varjostamiseen. Apua on puolipaljaastakin puusta, sillä sekin hajottaa säteilyä. Asettele puu suojaa vaativan kasvin eteen sen etelänpuoleiselle sivulle. Oksia voi käyttää matalampien havupuumuotojen ja ikivihreiden lehtipensaiden peittämiseen.

 Varjosta ehdottomasti näitä

Polttavalta talviauringolta tulee suojata ennen kaikkea nuorempia, hiljattain istutettuja puita ja pensaita, koska niiden juuristo ei ole vielä riittävän suuri. Vanhemmaksi saatuaan juuret ulottuvat syvemmälle, hankkivat paremmin kosteutta ja auringonpolttamien vaara ei ole enää niin suuri. Puu selviää jo usein itse.

Suojaa tarvitsevat kanadalaiset kuuset Conica, Alberta Globe ym. lajikkeet, idäntuijan ja tavallisen tuijan lajikkeet; valesypressit, katajalajit ja -lajikkeet. Aurinko voi vahingoittaa vakavasti jopa meidän kotimaista lajiamme tavallista katajaa. Tavallinen kuusemme, mäntymme ja vuorimäntykään eivät onneksi tarvitse varjostamista.

Ikivihreistä lehtipensaista varjostusta tarvitsevat rodot, puksipuut, mahoniat, suikerotuhkapensaat ja puolukat. Huolia on vähemmän, kun istutat ikivihreiden rodojen sijasta lehtensä varistavat, jotka ovat talvella paljaat ja eivät sen vuoksi pelkää aurinkoa.

 Ikivihreät maanpeitekasvit

Kuohkea lumi suojaa maanmyötäisiä ja laajenevia havupuita ja lehtipensaita ilkeältä auringolta. Lumen alla tilanne muuttuu vaaralliseksi silloin, kun lumi suojasään jälkeen jäätyy ja kasvit jäävät ilmanpuutteeseen. Silloin jäätynyt kerros tulee varoen poistaa.

Kun lumi sulaa vähemmäksi, matalien kasvien oksat jäävät aurinkoon ja saavat auringonpolttamia. Sitä tulee tarkkailla ja varjostuskangas pitää asettaa paikalleen oikeaan aikaan.

Lumi suojaa myös ikivihreitä kivikkopuutarha-aukioita, joita kirkas aurinko samoin vahingoittaa. Kun lumi katoaa, levitä kasvien päälle varjostusverkko tai kuusenoksia.

Puutarhurin on hyödyllistä tietää: syksyllä kunnolla juotavaa saaneita kasveja auringonpolttamat uhkaavat vähemmän, koska solut ovat täpötäynnä vettä. Siksi kastele puita ja pensaita niiden ensimmäisinä vuosina erityisen huolellisesti.